Markkinat

Raportti:

Precious and base metals overview - Trends and facts for silver, gold, zinc and lead

Sotkamo Silverin mineraalivarantojen arvoon vaikuttaa eniten hopean, kullan ja sinkin hintakehitys. Maailmanlaajuinen teollinen talous vaikuttaa vahvasti perusmetallien (sinkki, kupari, alumiini jne.) sekä hopean hintaan. Hopean hinta seuraa kuitenkin hieman erilaista mallia. Kullan kysyntää ohjaavat ensisijaisesti yksityinen kulutus ja yksityiset investoinnit, kun taas hopean kysynnässä teollisuuden kysyntä ja kulutus vaikuttaa voimakkaasti. Vahva teollinen talous ja korkea yksityinen kulutus esiintyvät kuitenkin usein samanaikaisesti.

Metallien hinnan alarajan määrittää louhinnan ja rikastamisen kustannukset, mutta ylöspäin ei ole teoreettista ylärajaa. Perusmetallien hintakehitys oli nouseva vuodesta 2002 vuoden 2008 puoliväliin, mutta hinnat laskivat jyrkästi syksyllä 2008. Perusmetallien hinnat nousivat merkittävästi taas vuonna 2009. Perusmetallien tarjonta kasvaa viiveellä, mihin on syynä paljon aikaa vaativa prosessi malminetsintäluvasta kaivostoimintaan sekä se, että malmitutkimuksen rahoitusta vähennettiin jyrkästi 2000-luvun alussa, kun metallien hinnat olivat merkittävästi alhaisemmat.

Metallien pitkäaikaiskysyntä

Makrotaloudelliset olosuhteet ohjaavat metallien pitkän aikavälin kysyntää. Alla oleva kuva esittää talouden kasvua "BKT asukasta kohti vuodessa". Siinä on esitetty maiden kehitysasteen välinen ajallinen etäisyys vuonna 2010 ja odotettavissa oleva kasvu Kiinassa.

Kuvasta nähdään, että jos Kiina ja Intia noudattavat samaa suuntausta kuin useat kehittyneet maat, siellä on tulevina vuosikymmeninä vahvan talouskasvun aika.

Alla oleva kuva osoittaa, että sinkin kulutus on lisääntynyt voimakkaasti Etelä-Koreassa ja Yhdysvalloissa, kun BKT henkeä kohti on kasvanut 5 000 dollarista noin 12 000 dollariin vuodessa.

Jos Kiina ja Intia seuraavat samaa tulojen ja metallinkulutuksen historiallista mallia kuin Yhdysvallat ja Etelä-Korea, vuoteen 2010 mennessä kysyntä kasvaisi Kiinassa noin 2-4 miljoonaa tonnia ja Intiassa noin  miljoona tonnia.

Vain 3-5 miljoonan tonnin lisäys Kiinan ja Intian sinkin kulutuksessa vastaa noin 35 prosenttia maailman kulutuksesta vuonna 2008 (11,5 miljoonaa tonnia). Hitaampi toteutunut kasvu tietysti viivyttäisi kehitystä, ja tällä olisi hillitsevä vaikutus perusmetallien hintakehitykseen. Kun suurissa kansantalouksissa  kuitenkin on odotettavissa voimakas kasvu, on olemassa edellytykset metallien hintojen vakiintumiseen historiallisesti korkealle tasolle.

Hopea

Hopea (Ag) on yleisin jalometalli. Sillä on kaikista alkuaineista paras sähkönjohtavuus ja kaikista metalleista korkein lämmönjohtavuus.

Vaikka hopea tunnetaan parhaiten korujen ja koriste-esineiden materiaalina, teollinen käyttö muodostaa yli puolet kulutuksesta. Neljännes kulutuksesta on sähkötekniikan tai elektroniikan käyttöä, esimerkiksi näppäimistöissä, kaapeleissa tai hopeaoksidiparistoina. Muuta hopean teollisuuskäyttöä on esimerkiksi katalyyttinä kemiallisissa reaktioissa tai optisesti heijastavana aineena peileissä ja aurinkopaneeleissa. Hopeaa käytetään myös joissakin sovelluksissa sen antibakteeristen ominaisuuksien takia. Hopean kysyntä filmiteollisuudessa on digitaalikameroiden kehityksen takia viimeisten kymmenen vuoden aikana puolittunut, mitä on kuitenkin  tasapainottanut lisääntynyt kysyntä muihin käyttötarkoituksiin.

Suuri osa lisääntyneestä kysynnästä tulee BRIC-maiden korumarkkinoilta, missä hopeakorut ovat paljon halvempia ja usein modernimpia kuin kultakorut. Vuoden 2003 lopun jälkeen voimakkaasti lisääntynyt kysynnän elementti on hopeaan sijoittaminen. Viive suhteessa kultainvestointeihin on ollut noin kaksi vuotta, mutta peruste on sama: suoja heikentynyttä dollaria vastaan ja odotettavissa oleva korkea inflaatio. Dollarin vaihtokurssin kehitys ja inflaatio vuonna 2010 määräävät, miten hopeainvestoinnit kehittyvät.

Hopean markkinat

Hopean kaivostuotanto, josta suurin osa tulee perusmetallien kaivoksista ja kultakaivoksista, kasvoi vuonna 2010 3% edellisvuodesta (742t). Kierrätetyn hopean tarjonta laski edellisestä vuodesta 6% (-772t), ja valtiollisten ja muiden virallisten tahojen myynti laski  50% (250t). Tämä aiheutti kahden vuoden kasvun jälkeen tasaiset hopeamarkkinat vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009.

Kaivosten tuotanto vastaa 65% hopean tuotannon kokonaismäärästä ja se on lisääntynyt vuodesta 2005 lähtien. Kuitenkin suurin osa kaivostuotannosta tulee sivutuotteena monimetallikaivoksista ja kultakaivoksista. Siksi tuotannon lisäykset riippuvat myös perusmetalllien ja kullan hinnoista ja näiden alojen hankkeista. Ensisijaisten hopeakaivosten tuotanto vuonna 2010 kasvoi eniten Meksikossa ja siitä tuli maailman suurin tuottaja. Maailman tuotantojakautuma on esitetty  alempana olevassa viipalekaaviossa. Suurin hopeantuottajakaivos oli BHP Billitonin Canningtonin hopea/lyijy/sinkkikaivos Australiassa.

Suurin hopeaa tuottava yritys oli Industrias Penoles joka vastaa 8%:sta maailman tuotannosta, katso kuva alla. Goldcorpin Penasquito lisäsi hopeatuotantoaan 300 tonnilla vuonna 2010 ja se pystyy lisäämään tuotantoa vielä 250 tonnia vuonna 2011, mitä pidetään suurimpana suunniteltuna lisäyksenä hopean tuotantoon vuonna 2011.

Kuva alla: 40 suurinta hopeaesiintymää ja kaivosta maailmassa. Varannot & varat (Moz)

x1,000,000 Oz

 

Vuonna 2010 maailman suurimman hopeaa tuottavan maan Meksikon hopeatuotanto kasvoi 24% 4 411 tonniin vuoden 2009 3 554 tonnista. Hopean tuotanto väheni Perussa (6%) ja Kiinassa (21%), jotka ovat vastaavasti maailman toiseksi ja kolmanneksi suurimmat hopean tuottajat. Alueellisesti vuonna 2010 hopean tuotanto kasvoi Oseaniassa (lähinnä Australiassa) 14% 1880 tonniin vuoden 2009 1650 tonnista ja Afrikassa 11% 432 tonniin vuoden 2009 390 tonnista. Silver Instituten vuonna 2011 keräämien tietojen mukaan, ensisijaisista hopeakaivoksista tuotetun hopean määrä vuonna 2010 kasvoi 5% 6950 tonniin vuoden 2009 6600 tonnista. Kultakaivoksista tuotetun hopean määrä aleni 4%, kuparikaivoksista tuotetun hopean määrä aleni 3%, ja lyijy/sinkkikaivoksista tuotetun hopean määrä kasvoi 5%.

Hopeatuotanto oli vuonna 2010 Ruotsissa oli 270 tonnia ja Suomessa 70 tonnia. (USGS, 2010 Minerals Yearbook)

Kuva alla: Hopean kaivostuotanto maittain vuonna 2010 (Raw Materials Group)

 

 

 

 

 

 

 

 

Koko vuoden 2010 hopeaan kohdistui  vahvaa kysyntää, kun sijoittajat kiinnostuivat pörssinoteeratuista rahastoista, kolikoista ja muista investoinneista. Tämä toiminta ja vahvana jatkunut kysyntä koruihin ja teollisuuskäyttöön, esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa erityisesti aurinkoenergian alalla, missä hopeaa käytetään kiteisen piin aurinkokennoissa, on kokenut kysynnän hienoista laskua, -1,6% vuosittain. Samana aikana keskimääräinen hopean hinta on noussut 38% vuodessa.

Valokuvaus on historiallisesti ollut merkittävä kysynnän lähde, mutta digikameran tulon takia tämä kysyntä on laskenut jatkuvasti vuodesta 2001 ja on nykyään vain 12% kokonaiskysynnästä (22% vuonna 2001). Uusien käyttötarkoitusten tulo vaihtoehtoisen energian alalla on lisännyt hopean vahvaa kysyntää.

Kiinasta tuli hopean nettotuoja vuoden 2009 lopulla ja tilanne jatkui koko vuoden 2010, vaikka maa on kolmanneksi suurin hopean tuottaja. Tämän tilanteen odotetaan jatkuvan edelleen, kun huomioidaan Kiinan kasvuennusteet.

Maailman hopeakaivosten tuotanto vuonna 2010 oli 23 100 tonnia, 5% enemmän kuin vuoden 2009 tarkistettu tuotanto 22 000 tonnia.

 

Markkinatase (tonnia AG) Lähde: RMG 2011

 

Viime vuosikymmenen aikana hopeamarkkinat ovat olleet ylijäämäisenä keskimäärin 16% tarjonnasta ja 19% kysynnästä. Vuonna 2010 ylijäämä kasvoi 2,6% vuodessa ja saavutti suurimman ylijäämänsä, vajaat 7000 tonnia. Se, että tämä tapahtui vuoden toiseksi korkeimman hinnan nousun yhteydessä, johtui sijoittajien kiinnostuksesta ja sijoittajien markkinaspekulaatiosta. Korkeat hinnat ja geopoliittiset riskit pitävät yllä tällaisia investointeja hopeaan sekä hopean kysyntää. (RMG 2011)

Kuva alla: Lähde RMG 2011

 

Hopeamarkkinoiden ylijäämä ei ole tasapainossa. Kysyntä ylittää tarjonnan. Tästä seuraa, että markkinoita on erittäin vaikea tutkia. On olemassa huomattavan suuria hopeavirtoja, jotka liittyvät epävirallisiin markkinoihin, kuten salakuljetettu tai varastettu metalli. Nämä ovat alueita, joita ei voida mitata. Näihin kuuluvat investoinnit tai "harkkojen hamstraaminen". Ylijäämä ei vastaa hedge-rahastojen tai keinottelijoiden pitkien ja lyhyiden positioiden summaa.

Maailman hopeankulutus kasvoi vuonna 2010 15% 32 900 tonniin vuoden 2009 28 700 tonnista (Silver Institute, 2011) ja teollisuuden kysyntä ylitti sijoittajien kiinnostuksen. Aurinkosähköteollisuudesta on tullut merkittävä hopean teollisuuskäyttäjä ja alan odotetaan tulevaisuudessa olevan vieläkin merkittävämpi hopean käyttäjä. Hopean käyttö valokuvaussovelluksiin supistuu edelleen, mutta tämä lasku on alkanut hidastua, koska hopeapitoista paperia käytetään edelleen laadukkaisiin paperitulosteisiin digitaalisista lähteistä. (USGS, 2010 Minerals Yearbook)

RFID:n käytön varastojen ja lähetysten seurantaan odotetaan kasvavan, mukaanlukien hopeapohjaiset suuren datakapasiteetin tunnisteet, lukijat ja tietokonejärjestelmät. Hopeaoksidiparistoja ja sähköäjohtavaa mustetta käytetään yhä enemmän elektroniikan alalla. Hopean antibakteeristen ominaisuuksien tähden hopealle ennustetaan kasvavaa käyttöä lääketieteellisissä sovelluksissa. Nanohiukkashopealle odotetaan myös lisääntyvää käyttöä teollisuudessa, ja antimikrobista hopeateknologiaa odotetaan käytettävän näppäimistöissä, papereissa, kynissä ja puhelimissa. Hopeapohjaisten biosidien käytön odotetaan lisääntyvän ja ennakoivan hopean  turvallisen ja ympäristöystävällisen käytön uusia sovelluksia, joilla hallitaan bakteeri-, virus- ja sieni-infektioita kovilla pinnoilla ja vesistöissä, sekä puunkyllästysaineena.

Pörssinoteerattujen rahastojen investoinnit jatkoivat vuotuista kasvuaan, osoittaen jatkuvaa sijoittajien kiinnostusta. Kaivostuotanto kasvoi johtuen uusista hankkeista Argentiinassa ja Meksikossa. (USGS, 2010 Minerals Yearbook) 

 

Hopean hintakehitys 

20 Year Silver Price


Hopeanhinnan muutos vuosittain eri valuutoissa 

Source: goldprice.org; Tim Iacono, 2013

Kulta/Hopea -suhde

Maassa on noin 15 tai 20 kertaa enemmän hopeaa kuin kultaa, mutta suuri osa tästä ei ole missään olosuhteissa kannattavasti louhittavissa.

Muita suhdelukuja:

  • 9:1 on hopean suhde kultaan vuotuisessa kaivostuotannossa
  • 6:1 on maaperässä olevan taloudellisesti hyödynnettävän hopeaan suhde kltaan
  • 5:1 on kaikkien hopeaesineiden, hopea/kultakorujen ja muiden maanpäällisten hopea varantojen arvioitu fyysinen suhde
  • 5:1 on kaikkien hopeasta valmistettujen esineiden, korujen ja muiden varantojen suhde kullasta valmistettuihin
  • 1:1 on investointikysynnän vuotuinen suhde hopea vs. kulta.
  • 3:1 on hopeasta vs kullasta lyötyjen kolikkojen ja harkkojen fyysinen suhde
  • Kullan ja hopean hintasuhde alla

Kulta/hopea hintasuhteen kehitys

36 year gold silver ratio

Chart above: Gold silver ratio 1975 - 2013. (source: goldprice.org)

Kulta

Kulta (Au) on jalometalli ja kemiallisesti yksi vähiten reaktiivisista metalleista. Kullan fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien ainutlaatuinen yhdistelmä tekevät siitä erittäin muokattavan. Kulta johtaa hyvin lämpöä ja sähköä ja on erittäin heijastava ja ohuena kalvona valoa läpikuultava metalli. Kulta ei syövytä, värjäydy tai ruostu altistuessaan hapelle tai vedelle.

Suurin osa tuotetusta kullasta käytetään koruihin. Melko paljon käytetään myös hammaslääketieteessä ja loput puolijohteissa, piirilevyissä ja mikrosiruissa elektroniikka- ja tietoliikenneteollisuudessa.

Kultaa tuotetaan vähemmän kuin on sen globaali kysyntä. Noin 65 prosenttia maailman kysynnästä katetaan kultakaivoksien tuotannolla. Loput 35 prosenttia katetaan keskuspankkien kullan myynnillä ja jossain määrin koruteollisuudesta ja muilta toimialoilta saatavan romukullan kierrätyksellä. Suuri osa maailman kullasta säilytetään keskuspankeissa. Pääasiassa eurooppalaisten keskuspankkien hallitsematon myynti vuonna 1990 vaikutti negatiivisesti kullan hintaan. Vuodesta 1999 Euroopan keskuspankit ovat säännelleet myyntiään, jonka määrä on tällä hetkellä rajoitettu 400 tonniin vuodessa tai kokonaisuudessaan 2000 tonniin 27 syyskuuta 2014 mennessä

Kullan tuotanto on pysynyt melko vakaana viime vuosina ja sen odotetaan pysyvän tällä tasolla tulevina vuosina. Maailmanlaajuinen kullanetsintä on aikaisemmin ollut vähäistä johtuen matalasta kullan hinnasta. Uusien lähitulevaisuudessa tuotantoa aloittavien kaivosten määrä on vähäinen eikä korvaa luonnollista poistumaa kun vanhempia kaivoksia suljetaan.

Historiallisesta näkökulmasta kullan hinta on noussut epävarmuuden aikoina ja laskevien osakemarkkinoiden aikana. Viimeisten 20 vuoden aikana hinta on vaihdellut välillä 250-1500 USD troy-unssilta (31,1 grammaa). Kullan hinta korreloi negatiivisesti Yhdysvaltain dollarin arvoon. Kun dollarin hinta putoaa kullan hinnalla on taipumus kasvaa.

Kullan hinnan tulevien muutosten mieltämiseksi on tärkeää ymmärtää suhde kullan hinnan, tarjonnan ja kysynnän välillä. Kaivosyhtiölle olennaista on keskimääräinen kullan hinta pitkällä aikavälillä, kun taas lyhyen aikavälin vaihtelut ovat vähemmän tärkeitä.

Hintataso vuonna 1999 on vaikuttanut tämän hetken kullan tarjontaan, koska se johti kullanetsinnän huomattavaan vähentymiseen. Vähentyneen etsinnän vaikutus on edelleen huomattava, ja se saattaa selittää osan kullan hinnannoususta viime aikoina. Sen sijaan lyhyet, jyrkät ylä- ja alamäet vuodenvaihteen 1979/80 tienoilla olivat pääosin spekulatiivinen ilmiö, joka ei todennäköisesti toistu nykyään johtuen pitkän aikavälin kysynnän perustavanlaatuisista muutoksista .

Sinkki

Sinkki (Zn) on maailman neljänneksi eniten käytetty metalli (raudan, alumiinin ja kuparin jälkeen). Sinkki on suhteellisen epäjalo metalli ja siksi sitä käytetään puhtaana erityisesti korroosiosuojana erilaisissa sovelluksissa: galvanoitu teräs esimerkiksi peltinä, raudoitukset sekä laivojen ja siltojen suoja-anodit (noin 50 prosenttia sinkin käytöstä). Sinkkiseoksiin kuuluu esimerkiksi messinki, joka sisältää enintään noin 45 prosenttia sinkkiä (noin 35 prosenttia kaikesta sinkistä käytetään metalliseoksissa). Muita teollisuuskäyttöjä ovat paristot ja valut autoteollisuudessa. Lisäksi sinkki-oksidia käytetään valkoisena pigmenttinä maaleissa ja aktivaattorina kumiteollisuudessa, ja myös korkeakertoimisissa aurinkovoiteissa.

Sinkin kysyntä suhteessa vaurastumiseen kuvastuu hyvin seuraavista esimerkeistä: vuonna 1960 noin 2,5 miljoonaa tonnia sinkkiä kului länsimaissa. Määrä yli kaksinkertaistui lisääntyvän vaurauden mukana nousten 5,8 miljoonaan tonniin vuonna 2002. Sinkin kulutus seuraavilla kehittyvillä markkinoilla - Kiina, Intia, Etelä-ja Pohjois-Korea, Thaimaa, Etelä-Afrikka, Meksiko ja Brasilia - oli 233 000 tonnia vuonna 1960. Vuonna 2002 kulutus näissä maissa oli 3 miljoonaa tonnia, eli yli kymmenkertainen kasvu 40 vuodessa. Aikaväli on valittu osoittamaan, että kasvava metallin kysyntä kehittyvillä markkinoilla on vaikuttanut vain marginaalisesti metallien hintoihin vuoteen 2002 mennessä.